Retroaarteiden metsästystä

Olen hulluna paitsi nukkeihin, myös retrohenkisiin asioihin. Mieluummin haalin nurkkiini sitä aitoa oikeaa vanhaa tavaraa kuin uusvanhaa, ja mielelläni myös tunnen esineideni historiaa. Kun kodin sisustukseen on hiipinyt pikkuhiljaa aina jotakin ihanaa vanhaa, istuvat myös vanhat nuket hyvin sekaan.



Menni tuli elämääni jouluna 1983.

 Olohuoneessamme hengailee nykyisin himpun yli 28-vuotias vauvanukke Menni. Menni on saanut nimensä sellaisella 3-vuotiaan logiikalla, että jos keijukainen on keiju, on menninkäinen luontevasti menni. Silloin luulin keijukaisten ja menninkäisten tarkoittavan muutenkin samaa asiaa.

Molla-Maija 80-luvulta

Molla-Maija on kulkenut matkassani aika kauan. Lapsuusvalokuvissa se näkyy 80-luvun alkupuolella. (Piti saada kuvaan muutakin kasarinostalgiaa herättävää...)

Minuakin vanhempaa nukkeaarteistoa ;)

Nämä kaksi ikäneitoa ystävystyivät vuonna 2011. Bubblecut vuodelta 1964 (oik.) on äitini vanha, mutta menetti aidon vartalonsa jossakin kohtalokkaassa muutossa 90-luvulla. Mod-aikakauden neitokaisen pää löytyi vuonna 2011 kirpputorilta, liitettynä uudempaan vartaloon. Nukke ajoittuu jonnekin 70-luvun alkuun, tarkemmin on vaikea selvittää. Jossakin vaiheessa neiti on käynyt parturissakin, siksi lookiin kuuluu nyt kiinteästi panta.

70-luvun kaunotar

Kuulun aivan uskomattoman ihanaan Rättei Lumpui ja Retroi -facebook-ryhmään, jossa saattaa joskus törmätä myös ihastuttaviin nukkeihin. Tämä 70-luvun mod-aikakauden barbie oli päätynyt kierrätyskeskukseen Oulussa. Sieltä sen löytäjä laittoi kuvineen facebook-ryhmään, ja nukke pääsi uuteen rakastavaan kotiin. Kierrätyskeskuksesta lähtiessään nukke oli nakuna, mutta postissa se saapui kauniiseen ja ajanhenkeen sopivaan mekkoon puettuna. Kävi ilmi, että myyjä oli ommellut mekon nukelle itse, ennen kuin laittoi sen matkaan... Miten mahtavaa, eikö? :)

Solo in the Spotlight Barbie (1994)

Koska aitoja vintagenukkeja on vaikea löytää, (tai onhan niitä eBay pullollaan, mutta niin pitäisi olla rahapussinkin pullollaan..) on meille rantautunut myös muutama reproduktio-nukke. Tämä on toinen Solo in the Spotlight-repronukeistamme, toinen on tummahiuksinen. Nuket on valmistettu 90-luvulla, mutta tehty muistuttamaan vuoden 1960 esikuvaa pienintä yksityiskohtaa myöten. Reprona löytyy myös Enchanted evening Barbie, mutta se on yhä laatikossaan ja siksi tylsähkö kuvattava. :D

Irlantilainen Crolly Doll

Tältä erää viimeisenä tuttavuutena jaan vielä Fidan lelukorista kovin huonosti hoidettuna löytämäni vanhan nuken, jonka pelastin, puhdistin ja kampasin. Selvisi, että nukke on peräisin irlantilaisesta Crolly Dolls-tehtaasta, joka on aikoinaan suljettu 1970-luvulla. Siitä päätellen nukke voisi olla jotakuinkin 1960-70-lukujen taitteesta. Silmät sulkeutuvat makuuasennossa, raajat liikkuvat ja nukke on nyt puhtaana kaikin puolin moitteeton. Crolly Doll pitää erityisen paljon lukemisesta ja toimiikin hyllyssä eräänlaisena vanhojen lastenkirjojen telineenä.

Mikä Nukkemaani?

En muista ensimmäistä nukkeani. Ehkä se oli siniasuinen Molla-Maija, joka istuu nyt makuuhuoneen lipaston päällä yhdessä uudempien ystäviensä kanssa. Yksi varhaislapsuuden rakkaista oli myös Jaana, pieni vauvanukke, jolla oli viininpunainen velourmekko. Mutta Jaanaakin rakkaammaksi osoittautui Menni, 3-vuotiaana joululahjaksi saamani suurensuuri vauvanukke, sellainen 80-luvun tyttöjen unelma, joka viettää nykyisin aikaa olohuoneessamme.

Jossakin vaiheessa barbiet syrjäyttivät vauvanuket ja tulivat elämääni jäädäkseen. Yläkouluikäisenä ne eivät olleet esillä, mutta kulkivat mukana muutosta toiseen, kunnes jonakin muuttopäivänä veimme kierrätyskeskukseen väärän säkin. Virheen paljastuminen ehkä vaikutti siihen, etten enää laittanut koskaan jäljelle jääneitä nukkeja pois silmistäni. Parikymppisenä ikioman kotini olohuoneen kirjahyllyssä oli tavanomaisten koriste-esineiden sijaan barbie-nukkeja. Jossakin kodissa ne muuttivat välillä toiseen huoneeseen tehden tilaa posliininukeille, joita alkoi myös kertyä milloin mistäkin, huutokaupoista, kirpputoreilta, lahjaksi ja kauppaketjun keräilymerkkien kautta.

Kun odotin esikoistani, mietin kauhuissani, mitä jos syntyy tyttö, ja lapsi haluaa leikkiä nukeillani? Syntyi tyttö. Olisinhan minä antanut tytön leikkiä nukeillani, sitten isompana, mutta nyt kun vuosia on kulunut ja tyttäriä on kaksi, on heille aivan selvää, ettei äidin nukeilla leikitä. Saa niitä tutkia ja kosketella, mutta ei kammata eikä pueta ilman erikoislupaa. Ja mihinkäs äidin vanhanaikaisia nukkeja tarvitseekaan, kun tytöillä on itsellään vielä mittavammat kokoelmat... Vuodenvaihteessa 2011 -2012 tekemämme inventaarion mukaan talossamme on noin 150 muotinukkea, sisältäen äidin ja tytärten barbiet, bratzit, winxit ja monster high-nuket sekä jokusen steffin, simban prinsessan ja muun eri valmistajan muotinuken. Vauvanukkeja, kaalitarhan tenavia, posliininukkeja, mollamaijoja ja muita suurempia nukkeja tai nukkekotien asukkaita emme ole laskeneet.

Vaikka se kahden tyttären äitinä on nyt tavallaan vaikeampaa, ostan nukkeja yhä myös itselleni. Viimeisimpiä tulokkaita ovat kirpputorilta kotiutunut irlantilainen 60-luvun Crolly Dolls-tehtaan silmänsä sulkeva ruskeaverikkö, facebook-ryhmän kautta tielleni tupsahtanut 70-luvun Barbie-neito ja upouusi eBayn kautta haalittu Monster High-nukke Operetta. Skaala on siis laaja.

Nuket, niiden hypistely ja kuvaaminen saavat olotilani lähes maaniseksi, eli epänormaalin kohonneeksi ja kiihtyneeksi. Kun mietin nukkehulluutta kuvaavaa nimeä nukkeaiheiselle blogille, iski tajuntaani sana "nukkemaani", samassa mielenhäiriöön viittaavassa asussa kuin kleptomaani, pyromaani tai narkomaani. En silti koe maniaani taakkana, vaan rikkautena, jonka kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin ja esimerkiksi muotoilun ja muodin historiaan aivan uudella tavalla. Vanhat nuket nostavat pintaan nostalgiaa, uudet puolestaan herättävät uteliaisuutta. Voisi sitä kai aikansa (ja rahansa) hullumpaankin käyttää. :)

Ikäneidot 60- ja 70-luvuilta.