Mikä Nukkemaani?

En muista ensimmäistä nukkeani. Ehkä se oli siniasuinen Molla-Maija, joka istuu nyt makuuhuoneen lipaston päällä yhdessä uudempien ystäviensä kanssa. Yksi varhaislapsuuden rakkaista oli myös Jaana, pieni vauvanukke, jolla oli viininpunainen velourmekko. Mutta Jaanaakin rakkaammaksi osoittautui Menni, 3-vuotiaana joululahjaksi saamani suurensuuri vauvanukke, sellainen 80-luvun tyttöjen unelma, joka viettää nykyisin aikaa olohuoneessamme.

Jossakin vaiheessa barbiet syrjäyttivät vauvanuket ja tulivat elämääni jäädäkseen. Yläkouluikäisenä ne eivät olleet esillä, mutta kulkivat mukana muutosta toiseen, kunnes jonakin muuttopäivänä veimme kierrätyskeskukseen väärän säkin. Virheen paljastuminen ehkä vaikutti siihen, etten enää laittanut koskaan jäljelle jääneitä nukkeja pois silmistäni. Parikymppisenä ikioman kotini olohuoneen kirjahyllyssä oli tavanomaisten koriste-esineiden sijaan barbie-nukkeja. Jossakin kodissa ne muuttivat välillä toiseen huoneeseen tehden tilaa posliininukeille, joita alkoi myös kertyä milloin mistäkin, huutokaupoista, kirpputoreilta, lahjaksi ja kauppaketjun keräilymerkkien kautta.

Kun odotin esikoistani, mietin kauhuissani, mitä jos syntyy tyttö, ja lapsi haluaa leikkiä nukeillani? Syntyi tyttö. Olisinhan minä antanut tytön leikkiä nukeillani, sitten isompana, mutta nyt kun vuosia on kulunut ja tyttäriä on kaksi, on heille aivan selvää, ettei äidin nukeilla leikitä. Saa niitä tutkia ja kosketella, mutta ei kammata eikä pueta ilman erikoislupaa. Ja mihinkäs äidin vanhanaikaisia nukkeja tarvitseekaan, kun tytöillä on itsellään vielä mittavammat kokoelmat... Vuodenvaihteessa 2011 -2012 tekemämme inventaarion mukaan talossamme on noin 150 muotinukkea, sisältäen äidin ja tytärten barbiet, bratzit, winxit ja monster high-nuket sekä jokusen steffin, simban prinsessan ja muun eri valmistajan muotinuken. Vauvanukkeja, kaalitarhan tenavia, posliininukkeja, mollamaijoja ja muita suurempia nukkeja tai nukkekotien asukkaita emme ole laskeneet.

Vaikka se kahden tyttären äitinä on nyt tavallaan vaikeampaa, ostan nukkeja yhä myös itselleni. Viimeisimpiä tulokkaita ovat kirpputorilta kotiutunut irlantilainen 60-luvun Crolly Dolls-tehtaan silmänsä sulkeva ruskeaverikkö, facebook-ryhmän kautta tielleni tupsahtanut 70-luvun Barbie-neito ja upouusi eBayn kautta haalittu Monster High-nukke Operetta. Skaala on siis laaja.

Nuket, niiden hypistely ja kuvaaminen saavat olotilani lähes maaniseksi, eli epänormaalin kohonneeksi ja kiihtyneeksi. Kun mietin nukkehulluutta kuvaavaa nimeä nukkeaiheiselle blogille, iski tajuntaani sana "nukkemaani", samassa mielenhäiriöön viittaavassa asussa kuin kleptomaani, pyromaani tai narkomaani. En silti koe maniaani taakkana, vaan rikkautena, jonka kautta olen tutustunut uusiin ihmisiin ja esimerkiksi muotoilun ja muodin historiaan aivan uudella tavalla. Vanhat nuket nostavat pintaan nostalgiaa, uudet puolestaan herättävät uteliaisuutta. Voisi sitä kai aikansa (ja rahansa) hullumpaankin käyttää. :)

Ikäneidot 60- ja 70-luvuilta.